Kysy koutsilta, Joel Grasso vastaa

Kävimme kautta läpi edustusjoukkueen vastuuvalmentajan Joel Grasson kanssa. Grasso vastaa myös kannattajia askarruttaneisiin kysymyksiin.

Pallo-Iirojen kausi päättyi ylemmän jatkosarjan päätteeksi lopulta sijalle kuusi. Alkusarjan päättyessä sijoitus oli viides, joka oikeutti ylempään jatkosarjaan, joka olikin joukkueen alkusarjan tavoite. Pallo-Iirot keräsi yhteensä 27 pistettä, tilastorivillä kahdeksan voittoa, kolme tasapeliä ja seitsemän tappiota. Maaliero raumalaisilla oli kymmenen osumaa plussalla, kun tehtyjä maaleja oli 34 ja päästettyjä 24. Vastuuvalmentaja Joel Grasso niputti kauden pakettiin.

- Melkoista vuoristorataa se sitten loppujen lopuksi oli. Välillä pelattiin äärimmäisen hyvin ja pystyttiin esimerkkinä Tammelassa voittamaan Ilves/2 1-5. Sitten välillä oli isoja mahalaskuja, kuten esimerkkinä MuSa-kotiottelu 0-3. Tavallaan laadunvaihtelu oli hiukan liian iso. Joka tapauksessa päästiin vielä ihan ok-lähtökohdista jatkamaan siihen ylempään jatkosarjaan. Oltiin viisi pistettä siitä kolmospaikasta siinä vaiheessa ja tavallaan vielä kaikki auki, paitsi TOP2-sijoille ei enää ollut asiaa.

Ylemmässä jatkosarjassa Pallo-Iirot pelasi viisi ottelua, joista hävisi kaikki. Näin ollen lopullinen sijoitus oli kuudes eli jatkosarjan viimeinen. Myös maaliero kääntyi lopulta pakkasen puolelle, sillä jatkosarjassa viidessä ottelussa Iirot onnistui maalinteossa vain viidesti, kun omissa soi 19 kertaa.

- Se oli iso mahalasku ja iso pettymys niin henkilökohtaisesti, kuin varmasti myös joukkueelle. Käytännössä meiltä lähti kolmannes meidän pelaajista sen jatkosarjan alussa opiskelemaan, ja muutamalla loppui kausi vammoihin. Siitä tuli aikamoinen selviytymistaistelu ihan jo sen suhteen, että miten me saadaan se arki pidettyä mahdollisimman laadukkaana. Jos meillä oli alkusarjassa normaali harjoitus sellainen, että meillä oli noin parikymmentä pelaajaa treeneissä ja pystyttiin harjoittelemaan omasta mielestäni aika laadukkaasti joukkuetaktisesti, niin loppusyksystä realiteetti oli se, että meillä oli kymmenen pelaajaa harjoituksissa.

- Me ei saatu kuin yksi niistä opiskelemaan lähteneistä pelaajista aktiivisesti tänne, koska ne menivät ympäri Suomea. Se vaikeutti sitä liikkumista harjoituksiin. Turusta saatiin yksi pelaaja normaalissa rytmissä mukana. Kyllä se iso tekijä oli, että se kilpailu arjessa loppui siinä kohtaa. Tehtiin tietoinen ratkaisu, ettei hommattu ketään ulkopuolista pelaaja tuohon enää. Tiedostettiin se, että meillä oli viisi pistettä siihen kolmossijaan, joka takaisi mahdollisen paikan nousukarsintoihin. Priorisoitiin se niin, että meillä tuli muutama debytantti syksyllä, eikä hommattu rahalla mistään korvaajia.

Kannattajat saivat myös esittää kysymyksiä, mikäli jokin jäi kaudesta mietityttämään. Grasso vastaa myös näihin kysymyksiin.

Olitko tyytyväinen joukkueeseen kauden alkaessa?

- Päällisin puolin kyllä. Me oltiin saatu luotua pelipaikkakohtaista kilpailua ihan hyvin. Ainut, mikä ollaan tuotu mediassakin vahvasti esille, meiltä puuttui täysin ysipaikan hyökkääjä periaatteessa koko kauden. Siihen en ollut tyytyväinen, ettei me löydetty siihen sopivan profiilin pelaajaa, joka oisi ollut selkeä vahvistus. Se on yksittäinen tuollainen, mikä tiedostettiin jo kauden alussa, että tästä voi tulla ongelma. Me saatiin Edor Hajdini käyttöön Interistä ja välillä joku muu tuurasi siinä ihan ok-tasolla, mutta oli se pelirakenne kuitenkin hiukan erilainen, kuin jos siinä olisi ollut joku selkeä ysipaikan pelaaja.

- Toinen asia mitä jälkeenpäin mietin, niin yksi puolustuspään kokenut tämän tason hyvätasoinen pelaaja me oltaisiin kaivattu tuohon lisää. Toki siihen vaikutti myös se, että Markus Babbin kausi päättyi aika aikaisin. Ehkä selkein oli kuitenkin se ysipaikan hyökkääjä.

Toiko Inter-yhteistyö sen mitä toivottiin?

- Sehän tehtiin alun perinkin meidän maalivahtiosaston takia, että miten pystyttäisiin sitä vielä vahvistamaan. Tuli mahdollisuus tämän seurayhteistyön kautta saada Tino Kangasaho meille pelaamaan, joka täytti mun mielestä sen paikan hyvin. Tehtiin se sopimus juuri ennen kauden alkua, että se koski koko seurojen toimintaa, että voidaan käyttää Interin nuoria pelaajia. Onneksi saatiin silloin tällöin sieltä esimerkiksi Hajdinia, jolla oli valitettavasti vähän loukkaantumisia ja muita kauden aikana, joita ilman olisi voinut pelata täällä enemmänkin. Hän toi meille selkeää lisäarvoa aina kun oli paikalla. Yhdessä pelissä oli Alex Hilden maalissa ja yhdessä pelissä topparina Timofeij Jefremov. Se miten se auttoi meitä huomattavasti oli, että jos meillä olisi esimerkiksi joku ylitsepääsemätön flunssa-aalto tai jotain vastaavaa, niin meillä olisi mahdollisuus saada nopealla aikataululla joku pelaaja liikkumaan meille päin, niin mun mielestä se oli ihan fiksua tehdä se sopimus ennen kautta. Mutta ei sen lähtökohtainenkaan tarkoitus ollut se, että meillä on neljä pelaajaa Interistä joka pelissä.

Miten lainapelaajat osallistuivat joukkueen arkeen pelien ulkopuolella?

- Tinon kohdalla aina kun meillä oli maalivahtivalmentaja mukana, hän kävi yleensä peliin valmistavat treenit meidän kanssa. Edorin kohdalla hän kävi aika usein kaksi kertaa viikossa meidän mukana silloin kun etukäteen tiedettiin, että hän pelaa seuraavassa pelissä. Eivät siis olleet niin, etteivät käyneet täällä ollenkaan harjoituksissa.

Mikä oli henkilökohtaisesti kauden suurin pettymys?

- Kyllä se, että me ei pystytty ulosmittamaan kaikkea. Osa siitä on mun syytä, ja osa tulee siitä, mitä juuri totesin tuosta eräänlaisesta pelaajakadosta. Ei me pystytty ulosmittaamaan mun mielestä tuon joukkueen maksimia, koska tuli erilaisia muuttujia, joku loukkasi ja oli koko kauden pois ja sitten näitä opiskelujuttuja sun muita. Siihen olen pettynyt, että ei saatu pidettyä joukkuetta siinä mielessä yhtenäisenä ja oltaisiin oikeasti saatu varsinkin yläloppusarjassa mitattua enemmän itseämme.

Miksi keskikenttä jätettiin laadullisesti vajaaksi?

- Mä olen hiukan eri mieltä siinä suhteessa, että mun mielestä keskikentälle meillä oli hyvin erityylisiä pelaajia. Meillä oli siinä läpi kauden yksittäisistä pelipaikoista ehkä paras kilpailutilanne, koska siinä oli määrällisesti pelaajia ja erityylisiä pelaajia. Vaikka joku loukkasi, oli kuitenkin reserviä siinä paikalla. Koen sen nimenomaan vahvuudeksi, että meillä oli siihen tarjolla erilaisia pelaajia. Voi olla, että se näytti jollekin siltä, että se ei ollut riittävä, mutta oma mielipide on, ettei se siitä jäänyt kiinni.

Meidän palloa lähinnä olleet pari pelaajaa olivat aktiivisempia kuin vastustajan vastaavat, mutta koko kentän 11 pelaajaa tarkastellessa vastustaja liikkui aktiivisemmin. Keskitytäänkö harjoituksissa enemmän yksilön toimintaan kentällä, vai koko joukkueen kollektiiviseen pelaamiseen?

- Mielenkiintoinen näkemys. Mulla on tuohon jonkun verran suoraa faktaa. Noin 70% meidän kaikista peleistä meillä oli esimerkiksi pallonhallinta, enemmän syöttöjä viimeisellä kolmanneksella, useimmiten meillä oli myös enemmän murtavia syöttöjä pelissä ja samalla fyysisellä puolella meidän pelaajista useampi pääsi omilla fyysisillä luvuillaan lähelle ihan Veikkausliigapelaajan tasoa. Varsinkin kotipeleissä useimmiten oli samaa kaavaa, kun vastustaja oli matalassa blokissa ja aloite oli meillä. Mutta se, että pystyttiinkö me sitä aina ulosmittamaan tai pystyttiinkö me se aina hyödyntämään, niin siitä voi olla montaa mieltä. Mäkin olen sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt pystymään paremmin sitä pelikontrollia muuntamaan maalipaikoiksi.

- Tuohon harjoitteluun, niin kyllä me ihan tasapuolisesti sekä joukkuetaktisia että yksilöllisiä juttuja tehtiin. Ehkä enemmän joukkuetaktisia juttuja ja joukkueen kokonaisuuksia siellä joukkueharjoituksissa, ja sitten taas meillä oli pelaajia ketkä kävivät aamutreeneissä, niin siellä sitten enemmän yksilön juttuja.

Muuttuiko joku harjoittelussa, kun paikka ylemmässä jatkosarjassa varmistui?

- No muuttui aika radikaalistikin, kun pelaajamäärä putosi melkein puolella. Siinä vaiheessa joukkuetaktisten harjoitusten luominen on jo haastavampaa, kun käytettävissä on kymmenisen pelaajaa. Harmittavasti niiden opiskelujen lisäksi sekä Aleksi Arvelan ja Alex Johanssonin kausi päättyi aika aikaisessa vaiheessa siinä loppusarjassa. Täydennettiin treeni- ja peliryhmää muutamalla pelaajalla junioreista. Mutta ei siihen loppukauteen voi olla tyytyväinen.

Voitko nostaa valopilkkuja tältä kaudelta?

- Totta kai. Mun mielestä pitää kuitenkin myös katsoa kokonaiskuvaa. Tässä kolmen vuoden aikana, kun olen edustusjoukkueessa ollut, niin tästä on useita pelaajia - sekä pallo-iirolaisia että meille tulleita pelaajia - lähtenyt ylöspäin, ja mulla on vankka usko siihen, että taas tänä vuonna tuosta jokunen pelaaja lähtee ylemmäs. Jos muutamia mainitakseni, niin mun mielestä Topias Silvennoinen pelasi tasaisen vahvimman kautensa. Tiesi mitä sai joka kerta, kun hän oli kentällä. Hän pelasi isot minuutit ja pysyi ehjänä. Oli tosi miellyttävää katsoa hänen pelaamistaan. Nuoremmasta kaartista Urho Rouna toi aivan uudenlaista vaarallisuutta suhteessa muihin laitapelaajiin. Hän pystyi viimeistelemään päällä, hyvä laukaus molemmilla jaloilla ja hyvä ohittamaan. Otti aika isonkin roolin lopulta tuosta joukkueesta, vaikkei sitä ehkä itsekään ajatellut ihan alkuun. Sitten tietysti Roope Hammar, paluumuuttaja, joka oli joukkueelle erittäin tärkeä pelaaja siinä suhteessa, että pystyi pelaamaan montaa roolia ja antoi aina itsestään kaiken. Ei voinut valittaa asennepuolesta, ja pääsi vielä kaksinumeroiseen maalimäärään ja varmaan suurin piirtein sama määrä maalisyöttöjä. Hän oli meidän tehokkain pelaaja ja pelasi myös isot minuutit. Hän pelasi aikuisuransa selkeästi tehokkaimman kauden ja tietyllä tapaa voisi sanoa, että jälkeenpäin kun miettii, saatiin sitä mitä ajateltiinkin. Siinä nyt muutama nosto, oli siellä tietysti paljon muutakin hyvää.

- Pitää muistaa, että Pallo-Iirot oli pitkään Kakkosen ja Kolmosen välimaastossa. Nyt tämä oli kolmas kausi kun pelattiin Kakkosta ja kaksi viimeistä kautta päättyi ylempään jatkosarjaan. Tästä vain täytyy nostaa tavoitteet ylemmäs ja ylemmäs koko ajan.

Muistathan vastata myös ottelutapahtumien asiakastyytyväisyyskyselyyn!