Saku-Pekka Sundelin - urheilujournalisti

29.10.2015

Yksi seura monta tarinaa - Saku-Pekka Sundelin
Yksi seura monta tarinaa - Saku-Pekka Sundelin
Saku-Pekka Sundelin ja Haka-paidassa toinen Pallo-Iirot legenda Jukka Rantala
Saku-Pekka Sundelin ja Haka-paidassa toinen Pallo-Iirot legenda Jukka Rantala

Pallo-Iirot täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi "Yksi seura - monta tarinaa" - juttusarjassa haastattelemme taustavaikuttajia, entisiä pelaajia, vapaaehtoisia, seuralegendoja eli ihmisiä jotka tekevät Pallo-Iiroista meidän seuramme.

Helsingissä Sanomatalossa Urheilusanomille työskentelevä 39-vuotias Saku-Pekka Sundelin on tunnettu henkilö jalkapallopiireissä. Raumalla Sundelin tunnetaan myös Pallo-Iirojen pelaajana, ollen yksi osa lahjakkaista 1970-luvulla syntyneiden ikäluokista. Saku-Pekka Sundelinin isä, Erkki Sundelin taas pelasi Rauman Lukon liigajoukkueessa jääkiekkoa. Miten jääkiekkoilijan pojasta tuli ensin jalkapalloilija ja uran jälkeen jalkapallosta kirjoittava toimittaja?

- Itse asiassa isoisäni taas oli futisihmisiä. Minua ei painostettu suuntaan tai toiseen. Pelasin myös jääkiekkoa C-junioreihin asti, mutta jalkapallo vaan tuntui enemmän omalta jutulta.

- Aloitin jalkapallon Rauman Työväen Urheilijoissa. Syvärauman hiekkakentällä pelasimme ja Nappulaliigassa aloitin vuonna 1983. Syvärauman poikana luonnollisesti Liverpoolissa. Silloin isäni näytti kerran reitin Tehtaankentälle ja siitä eteenpäin poljettiin harjoituksiin huolimatta siitä satoiko tai paistoi, Sundelin muistelee.

 

Pepe Suomalainen – oman aikansa Arsene Wenger

Pallo-Iirojen ikäkausijoukkueeseen Sundelin siirtyi F-juniori-ikäisenä. Junioriaikoina Sundelin oli tehokas maalintekijä.

- Junioriaikoina olin aina hyökkääjänä. Olin mukamas nopea pitkine jalkoineni. Muistan isäni sanoneen, että maaleja pitäisi tehdä. Sainkin karkkipussin 100. maalin kunniaksi, joten nuoremmissa junnuissa tein kyllä maaleja, vaikka syöttäminen oli mulle luonnollisempaa.

Junioriajoiltaan Pallo-Iiroissa Sundelin haluaa nostaa muutaman kohokohdan esiin. Etenkin E-junioreista B-junioreihin asti Sundelinia valmentanut Pertti Suomalainen on tehnyt vaikutuksen, joka vaikuttaa vieläkin siihen miten Sundelin jalkapallosta ajattelee.

- Mietin arvostettiinko miestä silloin tarpeeksi? Jälkikäteen ajateltuna Pepe oli silloin paljon aikaansa edellä. Hän oli moderni valmentaja. Hän puhui silloin jo esimerkiksi syvävenyttelyistä, pelinavaamismalleista ja oikeanlaisen ravinnon tärkeydestä. Myös harjoitukset olivat Pepellä todella monipuolisia ja edistyksellisiä.

- Nousimme B-junioreissa SM-sarjaan ja olimme kuudentoista parhaan joukkueen joukossa Suomessa. Meillä oli hyvä joukkue ja ennen kaikkea teimme Pepe Suomalaisen johdolla pieteetillä töitä. Se aika vaikuttaa vieläkin omaan tapaani puhua ja ajatella jalkapallosta. Suomalainen oli oman aikansa Arsene Wenger, Sundelin hehkuttaa.

 

Pallo-Iirojen edustusjoukkueeseen 17-vuotiaana

17-vuotiaana edustusjoukkueeseen noussut Sundelin pelasi jalkapalloa lopulta 22-vuotiaaksi asti kunnes polven ristiside katkesi ja intressit olivat enemmän opiskeluissa Turun yliopistolla. Ensimmäiset kosketukset Pallo-Iirojen miesten edustusjoukkueen pukukoppiin Sundelin muistaa vieläkin.

-Iirojen silloinen pelaaja Seppo Sulonen otti minut pukukoppiin vastaan ja näytti ystävällisesti paikan mihin voin istua. Kiitin ja nöyränä istuin paikoilleni. Hetken kuluttua kolminkertainen suomenmestari ja vanha maajoukkuepelaaja Risto Puustinen saapui paikalle.

- Ensin lensi tavarani lattialle ja hyvin nopeasti seurasin perästä. Meille nuoremmille opetettiin tietynlaista nöyryyttä, mutta samalla näytettiin että meistä välitettiin, Sundelin kertoo.

Saku-Pekka Sundelin pelasi ensimmäisellä kaudellaan edustusjoukkueessa muutamia otteluita. Keskikentällä pelanneen Sundelinin uran alku Pallo-Iiroissa ei ollut helppo.

- Toinen kausi edustuksessa meni penkin alle. Pelasin parissa pelissä. Ihmettelin silloin miksi en saanut pelata A-junioreissa, jotka pelasivat silloin SM-sarjaa. Olisi kehittänyt minua paljon enemmän.

Pallo-Iiroilla oli tuohon aikaan erittäin lahjakkaita ikäluokkia. Harjoituksissa piti tosissaan tehdä töitä saadakseen pelipaikan edustuksesta. Paikoitellen harjoituksissa vedettiin fyysisesti ja henkisesti todella kovaa.

- Arvostin Jari Niemeä. Pankkiiri ja mitä ystävällisin herrasmies. Kentällä ja harjoituksissa miehestä kuoriutui täysin erilainen puoli. Sitten oli esimerkiksi Pasi Salmela ja Rami Rintanen, joita saattoi jopa pelätä harjoituksissa. Toisaalta kun antoi samalla mitalla takaisin, niin he arvostivat sitä.

 

Sundelinin maali pelasti Pallo-Iirot putoamiselta

Sundelinin ura jalkapalloilijana loppui jo 22-vuotiaana. Polven ristiside katkesi ja toisaalta opiskelut Turun yliopistossa veivät oman aikansa nuoren miehen elämässä. Saku-Pekalla oli ennen loukkaantumistaan suunnitteilla harjoitusjakso Veikkausliigassa pelaavan FC Interin kanssa.

Urallaan Sundelin sai kuitenkin monta rakasta muistoa.

- 18-vuotiaana tein ensimmäisen maalini Ykkösessä Arto Tolsa – areenalla. Se on jäänyt hyvin mieleeni. Toinen mikä on jäänyt henkilökohtaisena tekona mieleeni on viimeinen kauteni Pallo-Iiroissa. Olin pelannut huonosti ja päävalmentaja Harri Virtanen peluutti minua puolustajana. Meillä oli vaikea kausi alla ja olimme vaarassa pudota. Viimeiseen kahteen otteluun Hati nosti minut hyökkääjäksi. Viimeisellä kierroksella tekemäni maali lopulta pelasti meidät putoamiselta, Sundelin muistelee.

- Yksittäisenä muistona kirkkaasti mieleeni jäi peli valioliigajoukkue Nottingham Forestia vastaan. Forestin toppariparilla Steve Chettlella ja Colin Cooperilla oli yhteensä yli 700 valioliigaottelun kokemus. Joku sanoi minulle, että en voita yhtään pääpalloa ottelussa. En kyllä voittanutkaan, Sundelin nauraa.

- Ottelussa koimme myös minkälainen ero on suomalaisella divariporukalla ja valioliigajoukkueella. Nottingham Forest voitti 5-0 lukemin ja Pierre van Hooijdonk teki kolme maalia. Peli oli aikamoista kyytiä meille alusta loppuun.

Mikään yksittäinen asia ei toisaalta jäänyt harmittamaankaan, mutta yleisesti ottaen Sundelin ihmettelee kuinka vähän pelaajatarkkailu ulottui hänen aikoinaan maakuntiin asti.

- Vähän harmitti ettei moni päässyt juniorijoukkueista pidemmälle esimerkiksi maajoukkueisiin asti. Pallo-Iirojen Mika Heikkinen oli lahjakkaimpia pelaajia mitä olen koskaan nähnyt, mutta pelaajatarkkailu ei ulottunut Satakuntaan asti. Ehkä se olisi antanut lisää motivaatiota harjoitella, Sundelin kertoo.

 

”Välillä inhoan jalkapalloa”

Saku-Pekka Sundelin on tullut tunnetuksi erityisesti perehtymisestään brittifutikseen. Sundelin toimi kolme vuotta Urheilusanomien toimittajana saarivaltiossa tehtävänään kirjoittaa englantilaisesta futiksesta. Onko Liverpoolia kohtaan jäänyt nappulaliiga-ajoilta erityisiä sympatioita?

- Mulla ei ole minkäänlaista Liverpool-sympatiaa. Nuorena jopa ennemminkin päinvastoin. Nykyään suhtautumiseni on melko neutraali.

Toimittajana Sundelinin suhde jalkapalloon on muuttunut jonkin verran. Ajoittain Sundelin on kokenut kyynistyvänsä jalkapalloa kohtaan.

- Välillä inhoan jalkapalloa. En tiedä voiko niin sanoa, mutta kyllä – välillä olen tosiaan inhonnut jalkapalloa kun olen yksinkertaisesti nähnyt liian monta matsia.  Se ei ole enää hauskaa. Toisaalta kyllä liikutunkin esimerkiksi kun ottelussa on hyvä tunnelma. Lontoossa asuessani kävin mieluiten Queens Park Rangersin otteluissa, joissa oli hyvä ja tiivis tunnelma. Ehkä voisi sanoa, että koen yleistä intohimoa urheilua kohtaan, Sundelin miettii.

- Ehkä pientä kannattajan tunteita multa löytyy FC Barcelonaa kohtaan. Opiskeluaikoina asuin Barcelonassa vanhemman rouvan nimeltään Rosa Forcada alivuokralaisena. Barcelonalla meni silloin huonosti ja vuokraemäntäni ei ollut kovin tyytyväinen kausikorttilainen. Sain lainata hänen kausikorttiaan ja pidin valtavasti Barcelonan pelitavasta. Muistan vieläkin kun todistin paikan päällä Rivaldon saksipotkun, joka ratkaisi Barcelonalle paikan Mestareiden liigaan ja aiheutti yleisön ryntäämisen kentällä.

Sundelin opiskeli Turussa yliopistossa kansainvälistä politiikkaa ja päätyi toimittajaksi mutkan kautta. Kesätöikseen Sundelin ajoi trukkia ja mietti, että elannon voisi helpommallakin ansaita. Nuori mies päätti tarjota juttuja paikallisille lehdille.

- Päädyin lopulta Veikkaajaan kesätöihin. Töitä tein kuitenkin ulkomaantoimituksessa ennen kuin minua pyydettiin urheilutoimitukseen Lontooseen.

 

”Stadin derbyssä on parempi tunnelma kuin 90%:ssa valioliigan otteluista”

Nykyään Saku-Pekka Sundelin työskentelee Helsingissä Urheilusanomien toimituksessa. Kotimaisesta jalkapallosta Sundelinilla on selkeä näkemys.

- Tietysti en ole täysin objektiivinen henkilö kommentoimaan, koska Veikkausliiga on meille iso yhteistyökumppani. Koen kuitenkin, että Veikkausliiga on vahvasti nousussa ja ihmisiä kiinnostaa kotimainen futis entistä enemmän. Median tehtävä ei tietenkään ole nostaa mitään, mutta ei siitä haittaakaan ole, että kirjoitetaan. Netissä on kyllä tilaa kirjoittaa, Sanomatalon raumalaismafiaan kuuluva Sundelin linjaa.

- Ruotsissa jalkapallon nousun takana oli 20 vuotta sitten myös median aktiivinen kirjoittaminen. Tällä hetkellä suomalaisessa jalkapallossa on paljon hyviä merkkejä ilmassa. Yksi merkittävä tekijä on katsomokulttuurin nousu. Stadin derbyissä on esimerkiksi parempi tunnelma kuin 90%:ssa Valioliigan otteluissa. Suomalaisen jalkapallon hyvä puoli on myös sen tietynlainen kotikutoisuus – mukana on aitoja ihmisiä, jotka ovat lähellä ja tavattavissa. Siinä mielessä on paljon siistimpää olla täällä Suomessa kuin Englannissa. Ei tulisi Englannissa kuuloonkaan, että maajoukkueen päävalmentaja tulisi ennen peliä juttelemaan toimittajille päivän ottelusta.

 

Pallo-Iirot on vielä seurannassa

Raumalla Sundelin käy harvoin, mutta seuraa kuitenkin kasvattajaseuransa Pallo-Iirojen otteita. Sundelin seuraa sosiaalisessa mediassa Pallo-Iirojen raportteja ja pyrkii joka kesä myös yhden ottelun näkemään paikan päällä. Viimeksi mies oli paikalla kauden päätösottelussa Kauniaisissa.

- Rauman Lukko ja Pallo-Iirot ovat isoja asioita, joita minulla on kotiseuturakkaudesta jäljellä.

- Kari Ketola ja Jani Andreasen olivat isoja persoonia ja täysin omaa luokkaansa silloin kun pelasin Pallo-Iiroissa. Andreasen ehkä hauskin ihminen jonka tiedän. Ja jutut ovat vieläkin samalla tasolla kun Pitsiturnauksessa näemme, Sundelin naurahtaa.

Saku-Pekka Sundelin on aina suhtautunut jalkapalloon intohimoisesti ja tavoitteena oli työllistää itsensä jalkapallon parissa.

- Urani loppui kun polven ristiside poksahti 22-vuotiaana rikki. Haaveenani oli päästä jalkapalloammattilaiseksi. Tavallaan pääsinkin – reitti oli vaan erilainen, Sundelin päättää.